Työmiehen elämä jatkuu

lindströmin pihviEilen vaihtui punajuuret kurkkuihin ja nyt tehdään kaikenmoista kurkkua. Ja nyt on meikäläisellekin sitten selvinnyt, että miten valmistetaan omaa suurinta herkkuani eli sinappikurkkusalaattia. Ties vaikka joskus myöhemmin tulisi kaupan hyllyltä otettua matkaan itse tekemääni kurkkusalaattia! Sitäkin voisi kysyä, jos tehtaalta saisi mukaan vaikka alennushintaan näitä omia tuotteita, saa nähdä.

Minun tehtäväni on yleensä ollut sellaista, että kurkut, jotka ovat tulleet pesusta ja menneet leikkurin läpi, tulevat sellaisen tärinäpöydän päältä alas purkkeihin, ja minä niitä sitten ohjailen niin, että purkit täyttyvät tiettyyn painoon asti. Sellaista masiinaa siinä sitten ohjailen. Kyllähän se suoraan sanoen aika tylsää hommaa on, ja siinä ehtii mietiskellä kaikenlaista. Melkeinpä niin, että pitäisi olla jokin muistivihko mukana, niin saisi joitain ajatuksiaan muistiin, kun työvuoron päätteeksi kaikki maalausideatkin tuppaavat unohtumaan.

No niin, nyt maha kurnii sen verran, että Lindströmin pihviä ja kurkkuvoileipää lähden tästä lämmittelemään, elikäs punajuuret ja kurkut ovat nyt oikein vallanneet elämäni. Tällaista on tällä hetkellä elämäntapahipin elämä…

Vihanneksia purkkiin

punajuuriNyt on hippi ollut pari päivää töissä. Työnkuva on sellainen, että valikoin punajuuria, jotka sitten menevät mihin menevätkään, purkkeihin ja kaupan hyllylle kenties. Tai ehkä raasteeksi ja kouluruokaloihin sekä työpaikoille. Jotain sen suuntaista. Tarkemmin en tiedä, koska olen vain pieni osanen isoa tehdasta.

Kaveri siis vinkkasi minulle tätä työtä, ehkä hän alkoi ajatella, että olin jo liiaksi erakoitunut omaan mökkiini. Illat olenkin sitten taas yrittänyt vähän maalailla, mutta palkkatyö on raskasta, se vie mehut. Ei oikein jaksa muuta kuin levätä, ehkä mietiskellä ja lueskella, mutta siveltimen nostaminen käteen ja värien piirtely kankaalle tai paperille, se alkaa tuntua töiden jälkeen työläältä sekin!

Kun on niin vähällä tottunut viime aikoina elämään, niin tässähän täytyy oikein alkaa suunnittelemaan mitä noilla palkkarahoilla sitten tekisi ja ostaisi. Tai eipä taida Suomen hinnoilla paljoa päästä juhlimaan. Jos sitä parempilaatuista paperia ja uusia värejä ja siveltimiä ja sen sellaista vaikka saisi hankittua niin se olisi jo ihan hyvä. Ja laittaisi ehkä vakioveikkausvihjeet hyötykäyttöön ja vakion sisään!

Ikäviä helteitä

aurinkoarmasNyt on tuo auringon porottaminen alkanut harmittaa oikein olan takaa, nimittäin kun täällä torpassa istuu, niin siellähän on kuuma kuin saunassa. Hikoiluttaa aivan koko ajan, yötä myöten, ja vaatetta joutuu vaihtamaan useammin, sillä vaikka olenkin tällainen metsien mies, niin märässä puserossa en pysty olemaan, pakko se on vaihtaa.

Täällä torpassahan ei sitten ole suihkua, ja sitä olen täällä eniten ehkä noista modernin maailman hullutuksista kaivannut. Ehkä voisin rakentaa jonkinlaisen ekologisemman suihkun, sellaisen eräänlaisen viidakkosuihkun, joita olen joskus television dokumentissa nähnyt. No saahan sitä saavillakin vettä kaadettua ja tietysti myös jokeen ja järveen pääsee pulahtamaan halutessaan, mutta kun on joskus tottunut puhtaaseen veteen, niin tuo jokivesi esimerkiksi alkaa aina iholla kutittaa ja on muutenkin epämiellyttävä. Se viidakkosuihku olisi sellainen, minkä voisi uloskin rakentaa, eli periaatteessa jonkinlainen reikäinen pussi tai ämpäri se kai olisi, johon vettä saisi lisättyä.

Ennen aikaanhan sitä myös peseydyttiin isoissa ammeissa, mutta sellaista en nyt ole aikomuksissa rakentaa tai hankkia – ainakaan toistaiseksi…

Töihin käy tie

töitätöitäVaikka olenkin jonkinlainen elämäntapaintiaani ja palkkatöiden karttaja, niin pian tulee tehtyä poikkeus sääntöön, sillä lähden kaveria tuuraamaan hetkeksi elintarviketehtaalle. Saapa nähdä mitä siellä tapahtuu. Mutta se on vasta myöhemmin, joten tänään elämä on jatkunut ihan normaaliin malliin.

Olen jatkanut maalailuharrastusta, tai voiko sitä oikeastaan enää harrastukseksi kutsua, kun näyttää siltä, että saan pian oman näyttelyni pystyyn! No, kaupungin kirjastoon tosin vain, mutta kysynpä teiltä, hyvät lukijani, missä kulkee enemmän ihmisiä, gallerioissa vai kirjastoissa? Aivan, kirjastothan eivät nykypäivänä ole enää pelkkiä kirjojen lainaamisia varten, vaan niissä on monenlaista ohjelmaa. Kuten vaikkapa joskus taidenäyttelyitä.

Olen siis parin muun taiteilijan kanssa valittu tällaiseen projektiin. Tässä on nyt vielä sellainen seikka, että koska olen päässyt mukaan vain kahden näyttötyön ja hakemuksen perusteella, joten loput työt, kymmenisen taulua, pitäisi siis vielä maalata. Nythän tämäkin, harrastuksena alkanut juttu, on alkanut muuttua työksi. Tänne luonnonhelmaanhan sitä piti lähteä rauhoittumaan torppaan, ja mitä vielä, töitä ja töitä…

Klapitalkoissa

Tämä päivä on mennyt työn merkeissä – taiteilijaelämä on tällä hetkellä siis tauolla. Klapeja on tullut hakattua monen monta mottia, kaikki käsivoimin ja kirveellä. Tuttu tarjosi klapikonetta vuokralle, mutta mitäpä minä sellaisia kun terve kroppa on ja käyhän nuo klapitalkoot hyvästä yläkropan treenistäkin.

Kun klapeja oli aika pino, kävin pyörällä hakemassa hieman makkaraa ja alkoholitonta olutta tuolta ”lähikaupasta”. Tai mikäs lähikauppa se on, kun kahdeksan kilometriä on matkaa, mutta ilollahan sen polkaisee, kun hyvät ilman on. Maittavan makkara-aterian jälkeen olikin sitten hyvä käydä pötkölleen ja nyt vähän internettiä jälkiruoaksi. Kyllä se on hienoa, kun aurinko jaksaa paistella näin mukavasti, niin ulkotyötkin sujuu kuin tanssi.

En ehkä vielä huomiseksi, mutta kenties ylihuomiseksi olen miettinyt taideharrastuksen jatkamista, sillä olen löytänyt nyt oivan aiheen. Kun tuo maisemamaalaus on sitä ominta juttuani, niin löysin pyörälenkin aikana niin hienon maiseman läheisen kallion lähettyviltä. Sitä voisi kuvailla oikein kansallismaisemaksi, komeita kuusia silmänkantamattomiin kallion laelta. Kun minä otan siveltimen käteeni, ei tosin ole mitään takeita, että maisema pysyisi samanlaisena, mutta sitähän taide parhaimmillaan on, arvaamattomuutta ja uusia oivalluksia.

Maisemia ja surrealismia

Olen aloittanut täällä torpassani, tai oikeastaan aloittanut uudelleen, erään harrastuksen, jota jo joskus vuosia sitten harjoitin, nimittäin maalaamiseen. Luonnonhelmassa on niin rauhoittavaa maalailla esimerkiksi öljyväreillä. Kävin viikonloppuna kaupungilla hakemassa tarvikkeita ja sen jälkeen ei juuri muuta ole tullut tehtyä kuin elettyä taiteelle.

Maisemamaalausta teen eniten, mutta sanoisinko eräänlaisella surrealistisella twistillä, eli maalailen ikään kuin oman mieleni maisemia samalla. Kiiltelevä vetten pinta muuttuu maalauksissani teräksiseksi laivanrungoksi ja aurinko taivaalla muuttuu appelsiiniksi. Tuntuu, ettei sellainen realismi ja todellisuuden tavoittelu ole minun juttuni.

Silloin kun on kylmempi tai tuulee ikävästi, olen maalaillut sisällä torpassakin, mutta aika ikävä tärpätin ja maalin haju tästä harrastuksesta välillä lähtee, ellei sitten käytä aina ainoastaan vesivärejä. Maalatessa tuollaisia ongelmia ei juurikaan huomaa, mutta sitten kun käy yöpuulle, niin päätä saattaa alkaa aikalailla särkeä.

Mutta, toisaalta, eikö sitä sanota, että taide ei synny ilman tuskaa, heh? No, viimeistään huomenna täytyy ruveta muihin hommiin, eli klapin tekoon ja kauppaankin pitäisi matkustaa. Nimenomaan matkustaa, sillä täällä torpan lähistöllähän ei kauppoja juurikaan ole. Ennen vanhaan taisi ollakin, mutta niin ne hypermarketit ovat paikalliset pikkuliikkeet hävittäneet sukupuuttoon.

Aika käydä taloksi

seesteinen oloNo niin, se ois nyt sitten uuden elämän aika. Kirjoittelen nyt ekaa kertaa täältä torpastani. Kaverit sai haalittua kaikenlaista jännää kasaan, joten kämppä ei olekaan niin tyhjä ja ankea kuin mitä luulin sen olevan näin ensi alkuun. Tästä keittiönpöydän äärestä näkee kivasti tohon pihaan, jonne suunnittelen alkavani pian väsäämään sitä kasvimaata. Pitää vaan hankkia vähän tarvikkeita ensin ja selvitellä parhaita multia sun muita. Ja tietenkin luonnonmukaisia lannoitteita.

Jotenkin täällä omassa kämpässä – siis vaikka vuokrakämppä onkin, mutta ehkä ensimmäistä kertaa ihan oman näköinen – tuntuu, että miten sitä onkaan voinut niin pitkän aikaa elää jotenkin niin vierasta elämää. Miksen aikaisemmin tehnyt tätä? Miksi niin kauhean kauan haaveilin tästä, mutta en saanut aikaan mitään konkreettista? Kauheasti mulla oli tekosyitä sille, että en voisi muuttaa. Mutta sitten yhtenä päivänä kun mitta tuli tarpeeksi täyteen niin päätin tehdä sen ja tässä sitä nyt ollaan. Jotenkin kaikki tuntuu loksahtaneen kohdalleen.

Aika rauhaisa olo tässä istuskellessa, kun kaikki on nyt paikallaan ja kaverit lähti kotiin. Eka yö onkin hyvä olla ihan itsekseen ja kuulostella fiiliksiä. Että miltä tämä uusi elämä alkaa tuntumaan. Mahtavaa kun ympärillä onkin piha, eikä viereisten kerrostalojen betoniseiniä. Linnut ja oravat hyppelevät pihassa. On tää nyt aivan eri asia kun elo siellä kaupunkiviidakossa!

Väriä elämään

maalariVielä ennen muuttoa maalasin kämpän kaikki seinät uusiksi, sen verran kauhean näköiseksi ne oli tummuneet kaikesta tupakansavusta. Kavereiden kanssa siihen ei onneksi kauaa mennyt, yksi talkooviikonloppu ja homma oli hoidossa. Aika värikästä tuli, kun kaikki maalit oli saatu lahjoituksena ja mitään ei riittänyt koko huoneeseen. Eli nyt on sitten eri väristä seinää, punaista ja vihreää ja oranssiakin. Aika koloniaalinen vaikutelma tässä mun pohjoismaalaisessa pirtissä!

Mutenkin meillä oli hauskat sessiot, kun vietettiin koko päivä aina siellä talkoohommissa. Laitettiin vähän ruokaa, juotiin kaljaa ja ehdittiin soittelemaan kitaraakin naapureiden iloksi. Muuten oltaisiin jääty yöksi sinne torppaan saman tien, mutta eihän siinä maalin käryssä pysty nukkumaan. Tai pystyy, mutta liaankin hyvin. Ja varmaan tulisi outoja unia.

Mutta onneksi kaverit sai hyvän idean tuoda teltan mukanaan, joten me ahtauduttiin sinne kaikki nukkumaan. Ei tullut vilu, vaikka lämpötila oli siellä nollan hujakoilla, sen verran tiivistä oli ja paljon peittoa ympärillä. Sitä paitsi aamulla kaikki heräsivät aikaiseen jatkamaan maalaamista, sen verran epämukavaa siellä teltassa kuitenkin oli, joten hyvä mulle!

Toisen päivän aikana saatiin kaikki valmiiksi. Nyt täytyy vaan odottaa, että maali vähän kuivuu ja haju laimenee. Sitten voin jo roudata kamat kämppään ja käydä taloksi. Aika hieno fiilis. Kiitos tästä kaverit!

Paikkojen puunausta

siivoa mutOlen tässä nyt varmaan viikon päivät käynyt siivoilemassa uutta torppaani. Vuokraisäntä on onneksi tosi rento tyyppi ja antoi mulle viikon ennen varsinaista sopimuksen alkamista, jotta voin laittaa paikat vähän kuntoon. Mutta olihan se siinä kunnossakin toisaalta. Ja kai se on omistajalle säästöä kun ei tarvii siivojaa palkata, kun itse teen tän koko homman.

Mutta onhan tässä nyt ollut jonkun verran urakkaa. Paikka oli aika täynnä rojua, jonka raivasin ensin pois. Sitten pesin ja puunasin paikat ja vasarallekin oli käyttöä kun jotkut ovenpielet ja kynnyksen ja kaapinovet vähän repsottivat. Joitain parhaita huonekaluja jätin, mutta suurin osa oli niin lahoja ja haisevia, että ne piti polttaa pihalla. Nyt pitäisi löytää jotain halpaa kierrätyshuonekalua, vaikka enhän mä toisaalta paljon tarvitse. Kunhan nyt patja on lattialla ja mielellään ainakin keittiönpöytä ja pari tuolia ainakin ensi alkuun.

Pihakin oli täynnä kaikenlaista roskaa, jotka piti kierrättää ja heittää menemään. Jätin sisällä olleen ruokapöydän tuoleineen ulkokäyttöön, kyllä ne siihen kelpaa. Sitä paitsi nyt alkaa olla jo niin hienoja ilmoja, että ulkona tulee varmasti istuttua ahkerasti.

Kamatkin on jo laatikossa, joten ihan pian pääsee jo oikeasti muuttamaan. Mikään suuri prosessi se ei tosiaan ole, sillä mulla ei tätä maallista mammonaa paljon ole kertynyt. Lähinnä levyjä ja kirjoja ja sen semmoista.

Oma torppa

torppainMä oon aina sanonut, että kun oikea asia tulee kohdalle niin sen tuntee. Sama oli tässä kämpän etsimisessä. Näin aika monia ihan kivoja torppia, mutta kun tässä pari päivää sitten eteen tuli yksi ilmoitus niin tiesin vaan, että siinä se on. Kävin tsekkaamassa paikan ja tunne vaan vahvistui. Näin itseni siellä jo asumassa. Hieno fiilis ja vuokrasoppari on nyt allekirjoitettu (kiitos Nordicbet rahallisesta avustuksesta :D ).

Kämppä on edelleen pääkaupunkiseudulla ja sieltä pääsee bussilla suhteellisen kätevästi keskustaan, jos sinne nyt välttämättä haluaa mennä. On mulla fillarikin ja olen ihan tottunut ajelemaan pitkiäkin matkoja. Samalla saa liikuntaa, eikä ole liian riippuvainen julkisen liikenteen aikatauluista.

Itse kämppä on sellanen ihan pikkuinen mummonmökki, jossa on vaan tupa ja makuuhuone. Ei se todellakaan missään parhaassa kunnossa ole, mutta päällisin puolin ihan ok ja sovin jo vuokraisännän kanssa maalaamisesta sun muusta. Muutenkin on ihan jees päästä laittamaan kämppää ihan omin käsin, sillä tavalla siitä tavalaan tekee itselleen kodin. Pirttiä reunustaa pieni piha tai oikeastaan yllättävänkin iso siihen kämpän kokoon verrattuna. Piha on täysin hoitamaton, joten hommaa riittää. Sain luvan laittaa sinne kasvimaat sun muut.

Nyt pitää alkaa vaan laittamaan näitä mun vähäisiä tavaroita laatikkoon ja käydä ensin siivoomassa uusi kämppä, sillä siellä asui joku alkoholisoitunut papparainen ja kaikkialla haisee tupakalle ja väljähtyneelle kaljalle.